Carennah
2010-10-18 18:28:23 UTC
Lisätty ryhmät sfnet.keskustelu.uskonto ja sfnet.keskustelu.kristinusko,
mutta follarit asetin yhä sfnet.keskustelu.evoluutioon, josta tämä
threadi on lähtöisin.
Minäkin tässä jonkin aikaa sitten erosin kirkosta (ortodoksisesta),
mutta se oli jo ennen sitä jotain ohjelmaa (en kovin paljon tiedä
asiasta, koska en ole vuosikausiin katsellut televisiolähetyksiä,
lukuunottamatta kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin
hääjuhlallisuuksia).
Erooni ei ollut syynä mikään mitä joku ihminen on mennyt sanomaan, eikä
mikään kirkon teko. Syy oli yksinkertaisesti se, että kuulin aasojen
kutsun, joka kuului että Pohjolan jumalat, jumalattaret ja henkiolennot
ovat heräämässä siitä horteesta johon kristinusko ne aikoinaan pakotti,
ja että nyt on koittanut aika häätää aavikkojumala ja "ristin Kiesus"
pois täältä Pohjolasta, jonne ne eivät kuulu - takaisin Lähi-itään,
josta ovat lähtöisinkin. ;)
Otetaanpa tähän väliin pieni mielikuvitusleikki: Entäpä jos tämä nyt
meneillään oleva joukkopako luterilaisesta kirkosta sekä sen laukaisseet
tapahtumat olisivatkin jo alkua tälle häädölle - Suomen perinteisten
jumaluuksien sekä aasojen yhteistyötä? "Aavikkojumalan ja ristin
Kiesuksen" täällä Pohjolassa pitämän jalansijan heikentäminen
harventamalla heidän seuraajakuntaansa?
Niin, jatkaakseni tarinaani siitä, mitä tein sen jälkeen kun aasat
olivat kutsuneet minua seuraamaan itseään. Mietin pitkään omaa
ratkaisuani, aluksi ihan omissa oloissani. Tiesin jo valmiiksi aika
paljon aasoista, koska olen tutkinut monen eri alueen mytologioita,
mutta aloitin etsimällä enemmän tietoa - osa oli pelkkää vanhan tiedon
muistiinpalauttamista, mutta perehdyin asiaan perusteellisemminkin ja
löysin runsaasti tietoa, jota minulla ei ennestään ollut.
Seuraava askel oli se, että keskustelin ortodoksipapin kanssa
erilaisista asioista, ja kävin ortodoksisessa jumalanpalveluksessa.
Ennen olin ortodoksikirkossa saavuttanut sisäisen rauhan tunteen, mutta
nyt sellaista ei enää tullutkaan - tuli hieman hiertävä olo, tyyliin
"tämä ei ole enää minun paikkani". Jumalanpalveluksen jälkeen jatkoin
keskusteluani saman ortodoksipapin kanssa, ja selitin kokemani
tuntemuksen. Sanoin kyseiselle Isälle, että ortodoksikirkko oli ollut
aikansa minun sydämeni kirkko, mutta että se aikakausi oli päättynyt.
Sanoin myös, että minulla ei ole mitään ortodoksikirkkoa,
ortodoksipapistoa tai ortodoksiuskoisia vastaan, että tunnen yhä suurta
kunnioitusta kaikkia edellämainitsemiani kohtaan, mutta että
ortodoksikirkko ei vain enää ole minun kirkkoni, ja että olen päätynyt
ratkaisuun erota ortodoksikirkosta vastatakseni aasojen kutsuun.
Tämä Isä, jonka kanssa olin keskusteluni käynyt, sanoi arvostavansa
sitä, että olin tullut keskustelemaan ennen lopullisen ratkaisuni
tekemistä, enkä vain eronnut Internetin kautta. Moista en olisi kyllä
halunnut tehdäkään - minulle kyse kuitenkin oli sellaisesta ratkaisusta,
joka tehdään henkilökohtaisesti paikan päällä, keskustelemisen jälkeen,
eikä suinkaan hengettömästi tietokoneverkkojen välityksellä.
Niinpä sitten täytin kirkkoherranvirastossa eroamiskaavakkeen.
Myöhemmin, kun maistraattikin oli jo ehtinyt kirjata ylös eroni
ortodoksikirkosta, menin metsään ja puiden ympäröimänä vastasin aasojen
kutsuun, ja lupauduin kunnioittamaan aasoja ja vaaneja jumalinani ja
jumalattarinani. Haluan tässä kohdassa kiinnittää uutisryhmäläisten
huomion sanavalintaani: en puhunut palvomisesta, vaan kunnioittamisesta.
(Siis nimenomaan kunnioittamisesta omina jumalinani ja jumalattarinani,
en mistä tahansa kunnioituksesta. Kunnioitanhan minä yhä
ortodoksikirkkoakin - erona on se, että ortodoksikirkkoa en kunnioita
omana kirkkonani.)
Täsmennän siis vielä lopuksi, että minulla ei ole pahaa sanaa
sanottavana ortodoksisuudesta, eikä mitään pahoja fiiliksiä
ortodoksikirkkoa, -papistoa tai -väkeä kohtaan. Muistan lämmöllä aikaa,
jolloin kuuluin ortodoksiseen kirkkoon, joka tosiaan oli oman aikansa
verran minun sydämeni kirkko. Nyt vain on alkanut uusi aikakausi, ja
päätin vastata aasojen kutsuun.
mutta follarit asetin yhä sfnet.keskustelu.evoluutioon, josta tämä
threadi on lähtöisin.
Voimallista sanomaa, kirkosta erotaan ennätysvauhdilla.
Mitä asiaan sanoo tjt ja JPK?
Kovalla vauhdilla tosiaan näkyy eroamisia kertyvän.Mitä asiaan sanoo tjt ja JPK?
Minäkin tässä jonkin aikaa sitten erosin kirkosta (ortodoksisesta),
mutta se oli jo ennen sitä jotain ohjelmaa (en kovin paljon tiedä
asiasta, koska en ole vuosikausiin katsellut televisiolähetyksiä,
lukuunottamatta kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin
hääjuhlallisuuksia).
Erooni ei ollut syynä mikään mitä joku ihminen on mennyt sanomaan, eikä
mikään kirkon teko. Syy oli yksinkertaisesti se, että kuulin aasojen
kutsun, joka kuului että Pohjolan jumalat, jumalattaret ja henkiolennot
ovat heräämässä siitä horteesta johon kristinusko ne aikoinaan pakotti,
ja että nyt on koittanut aika häätää aavikkojumala ja "ristin Kiesus"
pois täältä Pohjolasta, jonne ne eivät kuulu - takaisin Lähi-itään,
josta ovat lähtöisinkin. ;)
Otetaanpa tähän väliin pieni mielikuvitusleikki: Entäpä jos tämä nyt
meneillään oleva joukkopako luterilaisesta kirkosta sekä sen laukaisseet
tapahtumat olisivatkin jo alkua tälle häädölle - Suomen perinteisten
jumaluuksien sekä aasojen yhteistyötä? "Aavikkojumalan ja ristin
Kiesuksen" täällä Pohjolassa pitämän jalansijan heikentäminen
harventamalla heidän seuraajakuntaansa?
Niin, jatkaakseni tarinaani siitä, mitä tein sen jälkeen kun aasat
olivat kutsuneet minua seuraamaan itseään. Mietin pitkään omaa
ratkaisuani, aluksi ihan omissa oloissani. Tiesin jo valmiiksi aika
paljon aasoista, koska olen tutkinut monen eri alueen mytologioita,
mutta aloitin etsimällä enemmän tietoa - osa oli pelkkää vanhan tiedon
muistiinpalauttamista, mutta perehdyin asiaan perusteellisemminkin ja
löysin runsaasti tietoa, jota minulla ei ennestään ollut.
Seuraava askel oli se, että keskustelin ortodoksipapin kanssa
erilaisista asioista, ja kävin ortodoksisessa jumalanpalveluksessa.
Ennen olin ortodoksikirkossa saavuttanut sisäisen rauhan tunteen, mutta
nyt sellaista ei enää tullutkaan - tuli hieman hiertävä olo, tyyliin
"tämä ei ole enää minun paikkani". Jumalanpalveluksen jälkeen jatkoin
keskusteluani saman ortodoksipapin kanssa, ja selitin kokemani
tuntemuksen. Sanoin kyseiselle Isälle, että ortodoksikirkko oli ollut
aikansa minun sydämeni kirkko, mutta että se aikakausi oli päättynyt.
Sanoin myös, että minulla ei ole mitään ortodoksikirkkoa,
ortodoksipapistoa tai ortodoksiuskoisia vastaan, että tunnen yhä suurta
kunnioitusta kaikkia edellämainitsemiani kohtaan, mutta että
ortodoksikirkko ei vain enää ole minun kirkkoni, ja että olen päätynyt
ratkaisuun erota ortodoksikirkosta vastatakseni aasojen kutsuun.
Tämä Isä, jonka kanssa olin keskusteluni käynyt, sanoi arvostavansa
sitä, että olin tullut keskustelemaan ennen lopullisen ratkaisuni
tekemistä, enkä vain eronnut Internetin kautta. Moista en olisi kyllä
halunnut tehdäkään - minulle kyse kuitenkin oli sellaisesta ratkaisusta,
joka tehdään henkilökohtaisesti paikan päällä, keskustelemisen jälkeen,
eikä suinkaan hengettömästi tietokoneverkkojen välityksellä.
Niinpä sitten täytin kirkkoherranvirastossa eroamiskaavakkeen.
Myöhemmin, kun maistraattikin oli jo ehtinyt kirjata ylös eroni
ortodoksikirkosta, menin metsään ja puiden ympäröimänä vastasin aasojen
kutsuun, ja lupauduin kunnioittamaan aasoja ja vaaneja jumalinani ja
jumalattarinani. Haluan tässä kohdassa kiinnittää uutisryhmäläisten
huomion sanavalintaani: en puhunut palvomisesta, vaan kunnioittamisesta.
(Siis nimenomaan kunnioittamisesta omina jumalinani ja jumalattarinani,
en mistä tahansa kunnioituksesta. Kunnioitanhan minä yhä
ortodoksikirkkoakin - erona on se, että ortodoksikirkkoa en kunnioita
omana kirkkonani.)
Täsmennän siis vielä lopuksi, että minulla ei ole pahaa sanaa
sanottavana ortodoksisuudesta, eikä mitään pahoja fiiliksiä
ortodoksikirkkoa, -papistoa tai -väkeä kohtaan. Muistan lämmöllä aikaa,
jolloin kuuluin ortodoksiseen kirkkoon, joka tosiaan oli oman aikansa
verran minun sydämeni kirkko. Nyt vain on alkanut uusi aikakausi, ja
päätin vastata aasojen kutsuun.
--
Carennah
*** Your god was nailed to a cross.
*** My god carries a hammer. Any questions?
Carennah
*** Your god was nailed to a cross.
*** My god carries a hammer. Any questions?